tiistai 19. toukokuuta 2015

Pelissä mukana / Back in the Game

Jos koskaan lukee lehtiä, blogeja, tai hitot, jos koskaan juttelee ihmisille, ihan vain muutamille, tietää nämä "ruuhkavuositekosyyt". Kun muutamaan vuoteen halutaan tunkea uraa, perhettä, harrastuksia, ystäviä, hyvinvointia, lifestylea, matkailua ja valaistuminen. Minulla näitä vuosia riittä vielä (koputa puuta, voi pudota muuten taivaalta flyygeli niskaan kun seuraavan kerran astun ovesta ulos) ja nytkin yritän mahduttaa elämääni vain opiskelua, vähän vapaa-aikaa, parisuhteen ja kaikki muu on vain plussaa. Sitä vaan, että vähän hirvittää seurata, kuinka ne ruuhkaisista ruuhkaisimmat onnistuvat esimerkiksi ylläpitämään blogejaan, kun itse en saa aikaiseksi edes tyhjennettyä kameraa - kyllä juu.

From blogs, magazines and life in general we've all learned to know and recognize these people who try fit everything on their plate at the same time. They juggle with career, family, hobbies, friends, wellness, lifestyle, travel, culture and an enlightening and seriously - that makes my head spin so bad! I only have school, bit of free time and a relationship to manage and I'm struggling so bad it's exhausting to even empty my god damn camera while these superpeople successfully manhandle it all And update a blog.

Jossain vaiheessa tuntuu siltä, että tietyiltä proffilta, aika monelta opiskelijalta, tai ehkä koko tiedekunnalta, on lähtenyt lapasesta. Tai sitten on nyt todistettu tosiasia, että keväisin toimisin paljon, paljon paremmin taiteilijarenttuna kuin lääkisopiskelijana. Olkoon kuinka on, kevät alkaa Tartussa kääntyä kesäiseksi, uskomatonta miten äkkiä se tuli, muutama kuukausi on kadonnut silmänräpäyksessä. Ihan äskenhän vasta satoi lunta, eikä ollut mistään vihreydestä tietoakaan ja oli pimeää ja kylmää ja lukukausi aluillaan. Nyt on koivuissa täydet lehdet, iltaisin vielä kymmenen jälkeen valoisaa, sade lämmintä ja omenapuut kukkivat. Kamerassa on jotain todisteita, niistä voi päätellä, että Suomessa on koiranpentu, kukkakimput ovat olleen pääosin valkoisia, jossain vaiheessa vaihdoin verhot, ja että kehitin mutakakkureseptin, joka on juuri sopivan kokoinen yhdelle kahdeksi päiväksi (tai hätätapauksessa yhdeksi kofeiinihuuruiseksi opiskeluyöksi). Sekään ei kai haittaa, että sen saa kasattua maksimaalisen tehokkaasti minimaalisella tiskillä ihan kädenkäänteessä. Sulata voi kattilassa, tee koko taikina siihen, ja käytä uunivuoassa leivinpaperia. Luksusversio ei vaadi paljoa enempää, kirkasta voi, korvaa osa sokerista ruskealla sokerilla/kookossokerilla/muscovadolla, lisää vähän pähkinöitä. Lopputulos on ohut, tiivis, rapeakuorinen ja ihan loistava. Toimii yksin, jäätelön, rahkan, kerman, hillon tai jopa jugurtin kanssa - kaikkea on kokeiltu.

At some point, which I believe was somewhere between cranial nerves and parasitology, I started suspecting some of the teachers and students were machines, you know, like Terminators. Because not everybody's an übermensch, right? Then I realized this overwhelming speed and excellence actually affects the whole faculty. Well aside from me, I'd be speedier and more excellent as a worthless artist, especially in springtime, which is now. Or was, I don't know anymore. Few months have passed in fog, I have no idea what has happened and did somebody accelerate the time, cause it's starting to get awfully summery in Tartu. Just few days ago it was dark, cold, grey and gloomy. Now the birches have full leaves, apples are flowering, it's light after 10pm, and rain is warm. Seriously? Photos tell me that there's apparently a very cute puppy in Finland, most flowers this spring were white, I've changed the curtains and created the perfect mudcake recipe for 1 person households. Lasts for two days or 1 well caffeinated study night, takes no time at all, and developed for people like me who own no dishwasher. And you will love it, it's the perfect moist, sweet, mudcake with crispy crust that works with anything from ice cream to youghurt to jam or on it's own. Tune it up by browning the butter, using one part white one part brown sugar, and adding some nuts. Make the batter in the pan you use for melting the butter and use baking sheet in the dish to make the cleanup easier.

Koska aloitin blogin reseptillä, tuntui sopivalta myös palata tauolta samalla kaavalla. Resepteistä onkin muuten kyselty, eli niitä tulevaisuudessakin, ehkä enemmän kuin muuta.

And since I started blogging with a recipe, it feels quite appropriate to return from hiatus with one too. For my surprise some people have even been asking after my recipes for the food I make, so expect them in the future too.






Voi muuten olla, että juttujen tyypit blogissa muuttuvat tästä eteenpäin. Enemmän lyhyempiä postauksia, lisää tilaa hengittää, ja vähän rohkeammin hömppäjuttuja. Varma en ole, mutta ajattelin kokeilla, jos sillä keinolla saisin taas säännöllistettyä päivitystahdin. Tilastoista näkee myös, että jokaisen uuden postauksen kävi katsomassa aina muutama lukija edellistä enemmän, ja tietty pohjaluku vieraili sivuilla myös tämän tauon aikana (jota en kyllä suunnitellut edes aloittavani, saati pitäväni, mutta tulipa taukoiltua). Muutamat ovat myös kyselleet, satunko kirjoittamaan blogia, tai ehdottaneen osa vitsillä, osa vakavissaan, että voisin kirjoittaa. Vanha fanikunta (hei, äiti) jaksaa muistuttaa säännöllisin väliajoin ettei ole taas päivityksiä näkynyt. Tämä mielessä yritän nyt sitten aloittaa uudestaan ja entistä uljaammin.

I'm also planning to change the nature of the blog a bit. To keep up with the updates regularly and more often, the posts will be shorter, airier and more relaxed in the future. I've gotten so much questions and interest concerning my blog/blogging that it really motivates and I'm actually thinking for the first time that I'd need a plan for this. Thanks for motivation you all who've read, checked for updates and showed interest, I'll try my best to not let you down on the return from the hiatus that, in fact, I never even planned to have.

lauantai 15. marraskuuta 2014

Joko Lauantai / Saturday Again

Aika ei kulje enää ihan normaalisti, jotenkin se menee kauhean nopeasti, mutta viikko sitten olisi yhtä hyvin voinut olla kuukausi taaksepäin. Kiireellä on tapana tehdä sellaista. Olisi kauheasti vieläkin kirjoitettavaa, monta reseptiä jaettavana, mutta tässä olisi tänään vain kuvia kuluneiden viikkojen varrelta. (Kumma juttu - tuntuu ettei aurinkoa ole näkynyt sitten syyskuun, mutta valokuvat kertovat että on se paistanutkin) Viikot ovat menneet koulussa, lukiessa, nukkuessa, lukiessa, koulussa, lukiessa, vähän taas nukkuessa, koulussa... Tätä pitäisi jatkaa vielä vähän kovemmalla vaihteella seuraavat viisi viikkoa Yhdelle viikonlopulle olen varannut minilomaa lukemisesta, silloin saan vieraita Suomesta. Mutta sen aika ei ole vielä, nyt olisi kauhea kiire, mutta kroppa päätti toisin ja tänään heräsin flunssan kanssa. Toivottavasti ei ole se sama, joka on yhdellä luokkakaverilla, antibiootit, korvatulehdus ja kaikki. Tutkittiin meidän syöpäsoluviljelmiä samassa työryhmässä siivouskomeron kokoisessa labrassa. Sormet ristissä.

Time has lost its properties here, it's just leaping ahead while some parts of it lag behind and stretch it. It's quite hard to understand, being super super busy for long time I guess does that. I have so much to write about, so many recipes to share, but no time, have to rush, for the next five weeks all the same (save for one weekend when I'll get some guests from Finland). Or would have to. "Would" because this morning I woke up to my body deciding otherwise - I'm down with a flu, a god damn flu that's getting more and more intolerable every passing hour. I just hope i didn't catch it from a classmate who's been tackling a horrendous clutch of flu virus, infected ear and whatever. Regardless of that she decided to join our work group to mess with our cell culturing in a lab the size of a cupboard. I'm keeping my hopes up, or trying to. So, here you have a bunch of photos from last few weeks, just shot by random. I'm kinda surprised too, by the way, that there's sunshine in so many of these pictures, if you would ask me I'd say I can't remember seeing the sun in few months for sure.























sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Kanelikallo / Cinnamon Cranium

Terveisiä kahden viikon takaa, sieltä nämä kuvat nimittäin ovat, en ole vain saanut aikaiseksi ladata niitä blogiin asti. Melkoiset viikot nyt takanapäin, vapaapäivät menneet siivotessa ja lukiessa, maanantaina S tuli käymään pariksi päiväksi, koulussa on ollut ihan hirveä kiire, mikä ei vielä tulevalla viikolla näytä juuri helpottavan, mutta sitten ehkä vähän. Pieni hengähdystauko olisikin tarpeen ennen kuin alkaa syksyn koesprinteistä ensimmäinen. Kun kelloja siirretiin, tuli tasan puolet ensimmäistä syyslukukautta käyty, ja olen asunut Tartussa nyt vähän yli kaksi kuukautta. Tuntuu, että koulu vasta aloitettiin, ja toisaalta, että olisin ollut täällä niin paljon pidempään.

Greetings from two weeks ago - some quite old pictures ahead tonight! I've had such busy time, school is really getting nasty now with all the tests and works to do. It's not that it'd be impossibly difficult, there's just not enough time. Halfway milestone for autumn semester has passed, clock's have been turned to winter time and I've been living in Tartu for over two months now. Time is taking up a strange shape - it feels like we started school just few weeks ago, and on the other hand like I would've been here for so much longer than I actually have.

Kun muutama viikko sitten kuvasin näitä, valon sävy oli juuri muuttunut, talviaurinko paistoi talviväreissä, ilmassakin melkein tuoksui talvi, ei ihan vielä, muttei syksy enää kuitenkaan. Puut ovat melkein lehdettömiä nyt, tammet ja lehmukset eivät haluaisi vielä luopua omistaan. Koko viikon oli kylmä, tuuli pohjoisesta ja lämpimillään taisi olla nelisen astetta lämmintä, yöt reilusti pakkasella, aurinko paistoi. Tänään taas on harmaata ja tuuletonta, plussalla, ensi viikolla lämpötilan ei pitäisi laskea nollan alle lainkaan. Harmi sinänsä, odotan jo talvea, vaikka syksy on ihana ja täällä erityisen kaunis. Puhun paljon säästä, seuraan sitä aika innostuneena, vuodenajan vaihtuminen uudessa paikassa on jännittävää.

About these photos, when I took them the colour of light had just changed. It was winter sun shining, wintery scent lingering in the air. The trees had lost their leaves already, it was cold and crisp, nights well below zero, some days too. Now it's grey and windy, winter sun is gone, and it has gotten so dark. Next week's weather forecast isn't promising any change either, which is kind of sad, even though autumn here has been gorgeous. Truth is I'm already waiting for the winter. A real winter, one with cold days and hopefully snow too. So I ramble a lot about weather these days, watching seasons turn in a new place is interesting, it has something magical in it.

Ruokarintamalla on ollut säpinää, tänäänkin pistin pikaisen testikeittiön käyntiin ja hyvää tuli taas. Näistä lisää myöhemmin. Yritän tässä muutaman päivän sisään maratoonata blogiin postauksia parin viikon edestä, kuvia on pässyt kertymään kameraan. Mitään en kuitenkaan lupaa, kiire ei hellitä ja anatomian atlas sekä labraraportit odottavat.

I've also been messing with food lately, a lot, and testkitchen was on tonight too. But about cooking I'll write you later. I'll try to put up a few posts during next few days but no promises though. I have lots of great photos and even more to say, but time is precious. 





















perjantai 17. lokakuuta 2014

Keittokausi / Soup Season



Avattu on - keittokausi nimittäin.

It's back - The soup season!

Tänään onnisti! Mieli on tehnyt pitkään paahdettua, tai muuten vain hyvin tummaa, mehukasta ja vähän ehkä savuistakin tomaattia, sellaista makua kuin Marcella Hazanin klassikkokastikkeessa (jota en ole oikeiden tomaattien puutteessa tehnyt täällä lainkaan). Kirjoitan ruokajuttua kandiseuran lehteen, ja selailin tomaatinhimoissani paljon kaikenlaista tomaatti-inspoa juttua varten. Viron tomaattitilanne on kuitenkin jo lähes yhtä säälittävä kuin Suomen, täällä sentään tajutaan tuoda tomaatit Hollannista, eikä yritetä enää kasvattaa kotimaisia kasvihuoneissa. Yleensä kaikki tomaattireseptit nojaavat hyvälaatuisiin, tuoreisiin tomaattehin, tai laadukkaisiin tölkitettyihin, kun kumpiakaan ei ole saatavilla, homma käy hankalaksi. Murskastakaan en pidä, enkä käytä jos ei ole ihan pakko (kitkerää, metallinmakuista, prosessoitua). Mutta tomaattia oli saatava. Sitten löysin kaupasta täydellisen pehmeän Gruusia leib- pussin ja tiesin sillä seisomalla laittavani keittoa. Keittohan on täydellinen jutunjuuri opiskelijalehteenkin - halpaa, helppoa, nopeaa, terveellistä ja sesongissa.

Today I got, foodwise, lucky. For few weeks now I've been craving, badly, for tomatoes, ripe, sultry, dark tomatoes, like in Marcella Hazan's classic tomato sauce recipe. (All time favourite I haven't had the chance to make here in lack of good tomatoes). I'm working on a food article for our student society's magazine, and going through piles of inspiration now, I realized my tomato lust was getting out of hand. Which is, frankly, catastrophic, considering the season is long gone and good tomatoes in Estonia now are very few and far between, and tomato dishes usually tend to rely on good quality tomatoes and simplicity. Of course I could buy a can of crushed tomatoes, but got to say I hate that stuff. Sure it's practical - fry some minced meat and throw in the insides of one can and you have a bolognese sauce (Finnish style), but the taste is simply awful, and it's processed. And expensive. And still I had to have my tomatoes! Today then I found a perfect soft Gruusia leib (Georgian bread) from the store, and decision was made for me - soup it is! I mean, it's perfect, for the student magazine article too -cheap, easy, fast, healthy and in season.

Kaupassa ei voinut enää syventyä selailemaan kansioita ja tallennettuja reseptejä, mutta mieleen oli jäänyt jonkinlainen muistikuva ruotsalaisen Vardagsbrus -blogin raakatomaattikeitosta, siihen tuli tomaattia, paprikaa ja valkoviinietikkaa, muistelin. Kuten yleensä, soppahommissa soveltaminen kannattaa, vaikka itse sanonkin tämä raakatomaattikeitto2.0 oli napakymppi! Lokakuussa ei syödä kylmiä keittoja, joten päätin vähän huijata tiukasta linjasta, mutta ihan yhtä terveellinen ja kevyt tämä on kuin alkuperäinen, ja ehkä vielä vähän ruokaisampi. Jos vierastat kaikkea raakaruokaan, kasvisruokaan tai raakaan tomaattiin liittyvää, epäilyt nurkkaan, soppa on kaukana kauhukuvista!

At that moment though I didn't just happen to have a recipe for tomato soup on me, too bad. But I did remember something from a raw tomato soup I saw in Vardagsbrus (A great, beautiful Swedish blog), what I remembered was tomatoes, bellpepper and white wine vinegar and rest I improvised. And as always in kitchen improvising is good, or the best even, and my soup2.0 turned out delicious and just as healthy as the original, even though I took a bit more relaxed approach. The best thing however is, I think, that you can totally love it even if you'd hate all things raw and vegetarian. Just try!



Tomaattikeitto / Tomato soup
yhdelle nälkäiselle tai kahdelle alkuun / For one hungry, or for two as starters 

2 suurehkoa tomaattia / 2 quite large tomatoes
1 paprika / 1 bellpepper
valkosipulia / garlic
chiliä / chili
vettä / water
valkoviinietikkaa / white wine vinegar
oliiviöljyä / olive oil
yrttejä / herbs
suolaa / salt
kanelia / cinnamon

voita / butter
pecorinojuustoa / pecorino cheese

Ohje on taas niin helppo, että sen kutsuminen "reseptiksi" tuntuu vähän hassulta, mutta yksinkertainen on kaunista. Pese tomaatit ja paprika, lohko vapaalla kädellä. Valkosipulia ja chiliä kannattaa ehdottomasti käyttää, mutta oman maun mukaan. Itse viipaloin ronskisti mukaan 3 kynttä valkosipulia ja muutaman sentin pätkän chiliä. Valkosipuli tuo makua, chili lämmittää olematta tulinen. Heitä kaikki kulhoon, lorauta mukaan ihan pikkuinen tilkka vettä (käytin ehkä puoli desiä), tippa oliiviöljyä ja valkoviinietikkaa. Surauta sauvasekoittimella sileäksi, lisää suolaa ja reilulla kädellä yrttejä (timjami, basilika, oregano yms. tummat, voimakkaat yrtit sopivat hyvin) Maista, halutessa lisää valkoviinietikkaa ja öljyä.

Again - so easy! Wash tomatoes and bellpepper, slice freestyle. Use garlic for flavor and chili for warmth. I used 3 cloves of garlic and few cm of chili, both roughly sliced. Throw everything in a bowl, add a bit of water (half a dl for example) and dash of olive oil and white wine vinegar. Puree everything until smooth. Add salt and good amount of herbs, dried or fresh, prefer dark, strong herbs like thyme, rosemary, oregano, basilica) Taste and add vinegar and oil if needed.

Lämmitä keitto kattilassa miedolla lämmöllä, heitä sekaan ihan pieni viilu voita tekemään mausta syvemmän ja sopasta nätimmän. maista uudelleen lämpimänä, jos jotain puuttuu, lisää. Tässä vaiheessa lisää varovasti kaneli, aloita vaikka noin maustemitallisella ja loput oman maun mukaan. Kaneli saa maistua, se on juuri se keiton salainen aines, joka saa sen maistumaan ehkä paremmalta kuin onkaan.

Heat the soup in a pot on medium heat, add just a tiny bit of butter to add depth and make your soup prettier. Taste again and adjust the herbs, salt and vinegar. Add cinnamon, be careful, it has to taste, but cinnamon very quickly pushes away all the other flavors. But, cinnamon in the end I guess is what makes this soup taste better than it even is.

Halutessasi sekoita joukkoon sulamaan tai murusta päälle vielä pecorinoa (tai parmesania).

If you feel like it melt in, or crush as garnish, some pecorino cheese. Parmesan would work too.



tiistai 14. lokakuuta 2014

Maanantain Keho & Mieli / Monday Body & Mind

Jo toinen ihana maanantai-ilta putkeen, mitä kummaa? Syytän kandijärjestömme TaSLOn järkkäämää joogakurssia, tunnit kätevästi maanantaisin kahdeksalta, juuri silloin kun kaikenlainen tyhjentäytyminen ja tasapainottuminen tulevat tarpeeseen eniten. Harmi sinänsä, että kurssi on niin suosittu, ettei kaikille tunneille mahdu millään, ja itse kaksi ensimmäistä kertaa käyneenä paikkani seuraaville tunneille menee ensisijaisesti heille, jotka eivät ole vielä päässeet. No, solidaarisuus kunniaan, ja joogamatto olohuoneen lattialle kotona. Joogan jälkeen on hyvä tulla kotiin, juoda chaita ja polttaa kynttilöitä. Maratoonaan myös läpi pienissä pätkissä lempielokuvia, nyt menossa Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja, ihmeellisen kaunis ja loistavasti näytelty kylmän sodan vakoilutrilleri (ei takaa-ajoja tai räiskintää, vaan paljon älykästä ja hämärää kieroilua). Viikonlopun vietin Suomessa, takaisin kotona Tartussa olin myöhään sunnuntaina, maanantai alkoi niin kuin vain maanantai voi, mutta tällaisen zen-palautuksen jälkeen voi aloittaa viikon luottavaisemmin mielin.

I've had such a great Monday evening! And I did so last week too! Seriously speaking now, what is this? I'm fairly sure the moodlift is thanks to yoga course our student society organized us. Classes are held conveniently on Monday, eight pm, exactly when you need some extra calm and balance the most. Too bad there's so many of us interested that it's impossible for everyone to fit in every week, so in the name of solidarity I think I'll be taking my yoga mat to my own living room next week. After yoga the best thing to do is come home, make some hot chai, light candles and cuddle up in sofa corner to watch some mindblowing beautiful movies. One of those is my all-time favourite, cold war thriller without any annoying action scenes and instead plenty of wit and shadiness - Tinker, Tailor, Soldier, Spy. Great rolework too, absolutely gorgeous. So even though I spent a fairly busy weekend visiting my family in Finland, came home late on Sunday, and this morning started like only Monday morning can, after all the good vibes and dose of zen this evening I think I'm ready to face the coming week.





Uudet vanhat lautaseni, matalat ja sopivan pienet Rörstandit.

My "new old" plates, retro Rörstrand from Sweden