Heinäkuu toi helteet ja ukkoset, kaikki muuttui kovin erilaiseksi. Ulkona tuoksuu paahtunut ruohikko, heinäsirkkojen sirinä on kaikkialla, aurinko polttaa. Jokainen ojanvarsi, pelto ja metsikkö henkii raskasta, kypsää ja vähän rivoa heinäkuun tuoksua, kadut ovat tyhjillään. Illaksi kuitenkin viilenee, vielä, ja muutamana päivänä pimenee ja ukkostaa. Olen aina pitänyt hetkestä ennen ukkosta. Jyrinä kuuluu jo, äänet vaimenevat ja outo tuuli leyhyy, ei tiedetä vielä kiertääkö pilvi, vai tuleeko se ehkä suoraan päälle. Ne hetket ovat kummallisia, omalaatuisia, ja hieman pelottavia.
July brought us a real heat wave and along that some thunder - suddenly the summer turned very different. It smells like burnt hay, grasshoppers seem to be everywhere with their quiet violins, summer blazes down without mercy. Everything, from town to fields and forests breathes July, heavy, ripe and sultry atmosphere. Streets are deserted, people have gone in hiding. For now though the nights are cool, and some days it suddenly gets dark, horizon yellows, sounds escape and muffle, strange and a bit scary wind blows around. That moment when you already hear some distant roars but can't yet say if the storm's gonna pass or come right at you, is quite special. There's something in it that I like very much, something intimidating, unnerving.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti